Käkiharjut

Hohenzoller Ion (YLA3)

VH15-031-0326 :: PKK3389
virtuaalihevonen

suomalainen puoliverinen, tamma
musta, 171cm
synt. 07.05.2014, 13v

Omistaja: Oskari Käkiharju (VRL-11936)
Kasvattaja: Ionic

Painotuslaji: kenttäratsastus
Koulutustaso: CIC5
ko: VaA, re: 160cm, me: 130cm
Kilpailee porrastetuissa tasolla 8/8


Loppuvuodesta 2019 Oskarin ostohousut olivat olleet vedettyinä kainaloihin saakka (ja niiden ylikin). Jos Reijalta kysyttäisiin, hänen mielestään mies oli koko ajan ollut ajelemassa pitkin Suomea katsomassa milloin mitäkin hevosta ja useimmiten jonkun kopukan kanssa kotiin oli tullutkin. Reija oli pyöritellyt päätään, kun yhden reissun jälkeen Oskari oli taluttanut talliin Hanheksi ristimänsä tamman selittäen, että siitä mustasta tammasta tulisi hänelle kovan luokan kenttähevonen. "Hyvästä suvusta ja varmasti tullaan pärjäämään!"
... Pärjääminen on kyllä ollut vähän kyseenalaista, mutta ei se mitään.

Ei voi kieltää, etteikö Hanhen luonne ja taidot riittäisi kenttäradoille. Tamma on rohkea ja kuuliainen hevonen, jonka kanssa tulee toimeen lähes kaikki ja se tykkää lähes kaikista. Koirista Hanhi ei välitä, paitsi Käkiharjujen omasta koirasta. Ei musta kaunotar niitä niinkään pelkää, mutta on valmis antamaan kaviosta mikäli tuntematon piski liian lähelle änkeää.

Hoitotoimenpiteet ei tammaa hetkauta. Se seisoo nätisti paikoillaan koko ajan eikä sitä tarvitse karsinassa hoidettaessa välttämättä edes sitoa kiinni.
Eläinlääkärin tarkistuksetkaan ei Hanhelle ongelma ole. Kenttähevosena sen ollut ns. pakko tottua, että joku sitä tutkiskelee vähän väliä.

Hanhella on korkea työmoraali ja se pyrkii tekemään aina parhaansa: oltiin sitten koulu- tai esteradoilla tai metsikössä ylittämässä maastoesteitä.
Välillä tamma saattaa ottaa turhiakin riskejä esteradoilla, jonka vuoksi ratsastajan tulee pysyä skarppina tamman selässä ja muistuttaa, mihin ollaan menossa ja mitä vauhtia päästellään menemään.
Hanhi pitää vauhdista, joten sillä ei aina tahtoisi mielenkiinto pysyä koulukiemuroissa. Kotitreeneissä sillä on pahana tapana hivuttautua aivan maneesin seinään tai kentän laitaan kiinni, mikäli mennään "liian hitaasti" tai vaihtoehtoisesti kääntyy keskelle kenttää pönöttämään. "Ei me sitten vissiin tänään mitään järkevää tehdä?"
Onneksi sitten kisaradalla Hanhi kyllä keskittyy ratsastajansa ohjeisiin - yleensä. Joskus on "ei kiinnosta"-päiviä. Hienosti tamma liikkuu, sitä ei ole kieltäminen! Hetkittäin se jopa näyttää ihan vakavasti otettavalta kouluhevoselta eikä "vain" kenttäratsulta.

Kisamatkoille Hanhi lähtee reippain mielin. Lastaaminen ja matkanteko ei ole ongelma mustalle tammalle, se tietää pääsevänsä ns. hommiin, joten se lompsii kuljetusautoon vaikka ilman ihmistä.

Kol

Kuvagalleria


Maastoestekuvan linet© AnneL, loput VRL-11936

Sukutaulu

i. Romanow Ion
fwb, rt, 168cm
ii. Romster
swb, m, 171cm
iii. tuntematon
iie. tuntematon
ie. Macanei
fwb, trn, 163cm
iei. tuntematon
iee. tuntematon
e. Chilin Aré
hann, rn, 173cm
ei. Agoston
hann, rt, 157cm
eii. Rosenkrantz
eie. Annelies Furstench II
ee. Renata v. Freud
hann, rn, 169cm
eei. Baroud II
eee. Red Edith

JÄLKELÄISET

31.05.2015 :: t. Habsburg Ion :: i. Galaxy Ion
27.02.2017 :: o. Jagieollon Ion :: i. Ionin Sammontakoja
20.08.2020 :: o. Phantom of the Holabaloo :: i. Phantom Lord
01.04.2023 :: o. Zipper :: e. Barely Holding On

Kilpailut ja muut tapahtumat

KERJ: 3842.2p (vt. 8)
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1047.21p.
Nopeus ja kestävyys: 873.89p.


64,444 % (8.5 / 8.5 / 6.5 / 4.5 / 4.5 / 8.5 / 6 / 3.5 / 7.5)

Yleislaatuarvostelu 10/22 : YLA3

Kenttäratsastus
08.03.2020 - Auburn Estate (harjoituskisat) - me: 100cm - 01/02 (2,5vp)
20. - 22.3.2020 - Auburn Estate - CIC1 - 05/07 (85,94 vp ) ei sij.
11. - 13.12.2020 - Auburn Estate - CIC3 - 08/17 (69,42 vp) ei sij.
19. - 21.02.2021 - Auburn Estate - CIC3 - 23/23 - (103,4vp) ei sij.
06.03.2021 - Comber Cup - CIC4 - 11/15 ei sij.
12. - 14.08.2021 - Kuuvuori - CIC4 - 01/04
21. - 23.05.2021 - Auburn Estate (Kalla CUP - Gemini) - CIC3 - 12/18 - (59,9vp) Ei sij.
11. - 13.09.2021 - Paris Eventing Week - CIC4 - 06/27 (34,0vp)
19. - 21.11.2021 - Auburn Estate (Kalla CUP - Scorpio) - CIC3 - 13/20 (45,6vp) ei sij.
05. - 07.05.2022 - Hannaby Hanami Week - CIC4 - 04/20 (32vp)
16. - 18.09.2022 - Kultasaari - CIC4 - 02/10 (67.4vp)
05.11.2023 - WORLD CHAMPIONSHIP IN SWEDEN - CIC5 - 52/82 ei sij.

Esteratsastus
06.02.2021 - Edsvikin talli (Freeze Frame) - 130cm - 01/29
06.02.2021 - Edsvikin talli (Freeze Frame) - 140cm - 04/22
19.03.2022 - Stall Green Mage / ISJS22 - Speed Horse 140cm - 37/40 (71.370 s) ei sij.
18.06.2022 - Stall Green Mage / ISUJS22 - Speed Horse 140cm - 01/40 (53.118 s.)
02.10.2022 - Mangovia Fall Fest - 140cm - 26/38 (8vp) ei sij.
21.12.2022 - Royal Gardens - 150cm - 03/09 (4vp)




Palkinnot © Edsvik, Hannaby Hanami Week, VRL-05265, Varustekartano

Päiväkirja ja valmennukset

14.12.2019 :: Haavereita Omistaja

Musta tamma korskahti tympääntyneenä ja kiskaisi jalkaansa ylös, kun Oskari oli kyykistynyt sen viereen ja yritti puhdistusaineella kostutetulla vanulla pyyhkäistä hevosen jalassa olevaa pientä haavaa.
"Älä kehtaa", mies murahti hevoselle, jonka korvat olivat liimautuneet niskaan kiinni.
Tänään olisi ollut tarkoitus käydä hyppäämässä esteitä maneesissa, mutta Hanhi oli onnistunut jotenkin telomaan koipensa tarhassa ja saanut haavan jalkaansa. Onneksi haava ei ollut syvä, joten eläinlääkäriä ei todennäköisesti tarvitsisi kutsua. Oskari osaisi itsekin haavan hoitaa mikäli se ei pääsisi tulehtumaan.

"Onko tämäkin joku kenttähevonen?" vihreätukkainen nainen kysyi ilmestyessään paikalle työntekijän, Milan, kanssa. "On", Mila vastasi pomonsa puolesta.
"Tosi nätti", Stina huokaili.
Oskari kuunteli naisten puheita puolella korvalla eikä ottanut siihen mitään osaa. Hän ei ollut muutenkaan mikään maailman puheliain mies, joten naiset saisivat keskustella aivan keskenään. Ei hän edes tuntenut tätä vihreää Stinaa, joka oli ilmestynyt tallille Jesse Aron mukana. Ja jäänyt sinne vielä senkin jälkeen, kun kyseinen mies oli lähtenyt Inkan kanssa takaisin kohti Kallaa.

"Vieläkö sä tarvitset täällä mun apua?" Mila kysyi ja yritti rauhoitella Hanhea, joka oli kuitenkin alistunut kohtaloonsa ja antoi Oskarin putsata haavansa.
"En. Mene vain", Oskari vastasi kohottautuessaan seisomaan ja hieraisi parran peittämää leukaansa.
"Jes! Kaljalle!" Mila hihkaisi ja nykäisi sitten ystäväänsä hihasta. Parivaljakko kaikkosi tallista ja Oskari jäi mietteliäänä seisomaan pyhään yksinäisyyteensä siihen tallikäytävälle.

"Tulossa vai menossa?" Reija kysyi saapuessaan Akan kanssa talliin.
"Ei kumpaakaan", Oskari huokaisi ja nyökkäsi Hanhen jalkaa kohden.
"Auts. Ei vissiin mikään paha haava kuitenkaan?" nainen irvisti. Oskari pudisteli päätään, irroitti Hanhen ketjuista ja talutti sen omaan karsinaansa.

Hän kirjoitti karsinan ovessa roikkuvaan tussitauluun ohjeet haavan hoitamiseen. "Muistakaa seurata haavan paranemista. Jos on lämpöä tai tulehtuu, ota heti yhteyttä!"

22.03.2020 :: Auburnin kenttäkisat Omistaja

Oskari mulkaisi (tapojensa vastaisesti) vähän tuimasti kisahoitajaansa, joka räpläsi puhelintaan sen sijaan että olisi huolehtinut Hanhesta, jonka selästä mies oli juuri laskeutunut loppuverryttelyjen päätteeksi.
Mitä mies ennätti näkemään, Facebookin logo siellä vilahti ja se sai hänet tuhahtamaan. Hän ei tommosiin humputuksiin lähtisi, whatsapp sai riittää mitä noihin tuommoisiin sovelluksiin tuli.
"Reija soittaa mesessä", Mila hihkaisi, vilautti puhelintaan työnantajalleen ennen kuin nosti puhelimen vähän matkan päähän kasvoistaan.
"Moi!" punatukka tervehti. Oskari huokaisi jälleen kerran ja lähti taluttamaan Hanhea kohti traileria.
"Hei! Miten meni?" Reijan nuhainen ääni kantautui Oskarinkin korviin. Naisen oli pitänyt osallistua tänä viikonloppuna Ruunaankosken Silinteriin, mutta kuume oli kaatanut naisen jo perjantai-iltana sänkyyn eikä hänestä oltu sen jälkeen saatu muuta näköhavaintoa kuin epämääräinen hiustupsu peiton alta.

"No, kato sitä", Mila naurahti ja käänsi puhelintaan niin, että Reija näkisi aviomiehen tympääntyneen ilmeen.
"Ei hyvin?" "Hanhen kanssa puhdas rata esteillä sentään", Mila kertoi. "Ainoa puhdas rata."
"Mutta kun ei se riittänyt mihinkään", Oskari puhahti. Hän ei ollut edes odottanut kummoista menestystä Hattien kanssa, mutta Hanhen ympärille oli rakentanut ilmeisesti turhankin korkeat pilvilinnat.
Hattie oli kuitenkin ihan lapsen kengissä kisaurallaan, kun taas Hanhi oli kokeneempi. Mustan tamman kanssa he olivat ihan hyvin pärjänneetkin... Ennen tätä viikonloppua.
"Aatella jos mä olisin osallistunut myös niin siinä olis ukolle nieleskeltävää kun oma vaimo voittaa suomenhevosillaan sen", Reija nauroi kirjaimellisesti räkäisesti. "Noh, ens viikonloppuna sitte."

Oskari tuhahteli omiaan Hanhen puhaltaessa lämmintä ilmaa hänen korvaansa. Aina sama virsi...
Nainen kyllä saisi naljailun aihetta muutenkin. Harrasteluokassa oli ollut ensimmäisillä sijoilla suomenhevoset, joista toinen vielä pienhevonen... Itseasiassa lopullisissa tuloksissa Oskarin ja Hattien oli voittanut kaksi suomenPIENhevosta. Toinen, Sysivalkee ratsastajansa Ava Pulkkasen kanssa, olivat olleet yhden pykälän ylempänä kuin hän oli ollut...
Jos mies olisi ollut katkera kauemmin kuin puoli tuntia, olisi hän saattanut silkkaa kiusantekoaan pyörtää Jesse Arolle antamansa lupauksen siitä, että kyseinen Pulkkanen saisi osallistua Inkalla esteille ensi viikonloppuna.

"Mites sillä Jessellä meni?" Reija kysäisi niin kuin olisi lukenut aviomiehensä ajatuksien poikenneen Inkstain Vegasin ylläpitäjässä.
"Kolmansia lopullisissa tuloksissa", Oskari vastasi Milan riennettyä hänen rinnalleen, jotta molemmat näkyisivät Reijalle.
Pituuseron takia molempien naamaa ei saatu samaan kuvaan. Se oli joko Milan päälaki ja Oskarin kasvot tai Oskarin rintakehä Milan kasvojen lisäksi.
"Hienosti!"
"Mulla on moooonta kuvaa ja videopätkää sulle näytettävänä", Mila selitti.
"Jessestä vai? En halua ajatella millaisia videoita enkä varsinkaan halua nähdä niitä... Ainakaan en myönnä haluavani, koska se Oskari on siinä kuulemassa!" Reija naljaili, mikä sai Santasen pyöräyttämään silmiään.
Oskarilta pääsi jälleen kerran tuhahdus, mutta tällä kertaa siinä oli ripaus huvittuneisuutta mukana.

Koska Mila oli niin keskittynyt kaikkeen muuhun kuin itse kisahoitajan hommiinsa, Oskari lähti taluttelemaan Hanhea pitkin Auburnin pihamaata. Musta tamma kulki rauhakseen miehen vierellä, välillä hamuillen hänen taskujaan herkkupalojen toivossa, muttei Oskarilla kisatakin taskussa sellaisia ollut.
Mies kuitenkin lupasi, että kunhan väliaikaiskarsinaan pääsisi, varmasti saisi porkkanapalan tai toisenkin.
Tamma oli kyllä mainio kenttäpeli, sitä ei voinut syyttää huonohkosti menneistä kisoista, mutta olisihan se ollut kiva pärjätä paremmin.

05.09.2022 :: Kuulumisia Omistaja

Oskari ei oikein ymmärtänyt, mihin tämä vuosi oli kulunut. Okei, hänellä oli ollut koko alkuvuosi kädet täynnä Pinkyn ja Novan kanssa, koska kilpailivat SAIEC:ssa, joten ympäriämpäri maailmaa reissatessa se aika kului aika joutuissaan. Oli ollut myös Power Jumpia sun muita kisoja. Kaikkia muita paitsi kenttäkisoja, mikä harmitti miestä.

Musta tamma seisoi kärsivällisesti tallipihalla, kun Oskari ponnisti itsensä sen selkään ja käänsi kohti maastoreittejä.
Hanhi kyllä tuntui kisojen vähyyden vuoksi vähän "homehtuvan" talliin, mutta kyllä Oskari siitä huolimatta sillä ahkerasti treenasi. Ja edistystä todellakin oli havaittavissa molemmissa.
Olipahan päässyt sen kanssa starttaamaan kahteen kertaan jopa CIC4-tason kisoissa: viime vuonna Pariisissa sekä tänä vuonna Hannaby Hanami Weekeillä ja molemmista oli tullut ruusukekin kotiin.

"Minun tuurilla ensi vuonna on kenttäkisoja valinnan vaikeuteen saakka ja sinä olet pois käytössä", mies murahti lähinnä itselleen, mutta myös Hanhelle joka korvat hörössä harppoi eteenpäin metsätiellä.
Niin, Hanhen vatsassa kasvoi uusi elämä. Mikäli kaikki menisi hyvin, uusi kenttäratsun alku putkahtaisi tähän maailmaan huhtikuun alussa. Varsan isä oli tallin Holi, joten jännityksellä mies odotti, minkävärinen tapaus sieltä syntyisi.
Oskari katseli hiljakseen kellastuvia puita. Vuotta 2022 oli enää muutama hassu kuukausi jäljellä ja se tarkoitti myös sitä, että hänen luottokisaratsunsa Pinky sekä Nova jäisivät ansaitulle kisaeläkkeelle. Olihan tallissa lupaaviakin tapauksia useampikin kappale, mutta silti vähän haikeus kaihersi miehen mieltä.
Hanhella onneksi olisi vielä muutama vuosi kisauraa edessä, kunhan nyt ei vain sattuisi mitään.

Oskari nosti ravin ja vähän myöhemmin antoi Hanhelle luvan mennä niin lujaa kuin jaloistaan pääsisi.
Ja Hanhihan pääsi.



Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja, muokkaus © VRL-11936, tausta Amretasgraphics

Käkiharjut on virtuaalitalli
Kuvien ja tekstien kopioiminen kielletty!