Käkiharjut

Kitinäkeisari (SV-III, YLA2)

virtuaalihevonen

☆ Syntymäaika: 01.06.2016, 9v
☆ Rotu, sukupuoli: suomenpienhevonen, ori
☆ Väri: ruunikonkimo
☆ Säkäkorkeus: 148cm

☆ Rekisterinumerot: VH16-018-1990 :: PKK0000
☆ Omistaja: R. Käkiharju (VRL-11936)
☆ Kasvattaja: evm

☆ Painotuslaji: Kouluratsastus
☆ Koulutus: Vaativa B
Kilpaillut porrastetuissa

Yleislaatuarvostelu 10/23: YLA2
(39+10+20+12+3,5=84,5p)

SV-laatuarvostelu 8/16
SV-III
rakenne 6, suku 7, käytöskoe 10, ratsastuskoe 7 + 5 = 35

tavoitteena vielä KRJL ja mahd. suokkilaatisket

VRL-11936

Luonnekuvaus

Kitinäkeisari aka Kiukku on nipin napin pienhevosen mittoihin jäänyt oripoika. Jokaisella tallilla kuuluu olla se yksi pelle hevonen, ja Varismäen pelle tulee tässä. Kiukku vaan on kertakaikkiaan niin veikeä hevonen, ettei sille voi olla vihainen vaikka se kuinka kaataisi harjapakin kolmatta kertaa peräkkäin tai jyräisi heinätupsulle niin että taluttaja molskahtaa pihamaan isoimpaan lätäkköön.
- Juulia / Varismäki -

Jo esittelytekstin luettuaan Reija oli aivan myyty ja hänen oli aivan pakko päästä katsomaan, millainen huumoripläjäys Varismäellä odottaisi uutta omistajaa. Vakavasti otettavaa kisa-/siitoshevosta nainen oikeasti etsi, mutta vaikka Kiukun suku oli naiselle lähes tuntematon, Reija ei antanut sen hidastaa vaan matkasi orin silloiselle kotitallille lähes välittömästi. Siellä oli vastassa iloisesti hörähtelevä kimo pikkusuokki ja Reija oli aivan myyty. Kai se oli sellaista rakkautta ensisilmäyksellä?

Kiukun kanssa on aina hauskaa - ainakin orin itsensä mielestä.
Se on lähes mutkaton käsiteltävä, vaikka välillä niitä omia kommervenkkejään keksiikin. Söpöydellä saa paljon anteeksi, oli sitten kyse heinälatoon murtautumisesta, varastetusta piposta/käsineestä, hajoitetuista tarhakavereiden loimista tai riimuista ja niin edelleen.

Hoitotoimenpiteet Kiukun kanssa on hieman säätämistä orin yleisen luonteen mukaisesti, mutta kyllä se malttaa paikoillaankin seistä tovin jos toisenkin kun sille päälle sattuu.
Kengittäjän lemppariasiakkaitakin kimo on, silllä se yleensä vain torkkuu kengityksen aikana.

Ratsuna Kiukku on säpäkkä, mutta pysyy kyllä käsissä.
Koulukiemurat luonnistuu orilta vallan mainiosti eikä se kavahda esteitäkään, vaikkei tyyli saati nopeus niillä radoilla loistokkainta olekaan.
Reijan kanssa ei ainakaan vielä ole ruusukkeita tullut kotiin saakka kisoista, mutta yritystä kyllä on ollut. "Treeniä vaan niin kyllä se siitä!"
Ehkei Kiukku ole mikään kilparatojen kirkkain tähti, mutta ei Reija siitä luopumassakaan ole. Kiukku on pieni kimo höppänä, joka saa Reijan puolesta vaikka jäädä pihakoristeeksi ja puskaratsuksi mikäli ei ala kisasuoritukset paranemaan.

Sukulaiset

i. Heimo-Huima sh, mkm, 150 cm	ii. Ikimuinio sh, trt, 152cm	iii. Muinaisjäänne sh, vrt, 155cm
		iie. Ikirakkaus sh, rt, 153cm
	ie. Platinapainos sph, mkm, 147cm	iei. Kultakuningas sph, m, 148cm
		iee. Raivotar sh, kmrt, 150cm
e. Hungatar sh, vrn, 145 cm	ei. Ekavekara sph, prn, 144cm	eii. Viidakko Viikari sph, vkk, 146cm
		eie. Tomuntuoja sph, tprn, 145cm
	ee. Huumatar sph, vrt, 148cm	eei. Huumaava sh, vrt, 150cm
		eee. Fiian Taika sph, prt, 146cm

Lue sukuselvitys klikkaamalla

Jälkeläiset

synt.aika	rotu-skpl.	nimi	meriitit	emä
20.12.2016	sh-o.	Varismäen Mökötys	SV-III, KTK-III	Punas-Tutti
29.06.2023	sph-t.	Pikkukeisarinna	-	Pikkumutta

Kilpailut ja muut tapahtumat

KRJ: 2577.89p (vt. 6) Kuuliaisuus ja luonne: 1270.41p. Tahti ja irtonaisuus: 1307.48p.
Tarinallisesti huomioon otetut kisat
PVM	Jaos	Paikka	Luokka	Sijoitus	muuta
01.04.2022	villit	Aihojoki Spring Festival	HeA	25/52	59.056 % ei sij.
01.04.2022	villit	Aihojoki Spring Festival	VaB	11/34	65.431 % ei sij.
08.07.2022	villit	Sommersolverv 2022	VaB	08/61	68,198 % ei sij.
10.09.2022	villit	Vanillabourne	VaB	28/32	61.475 % ei sij.
06.11.2022	villit	Stall Isengård	VaB	17/18	53.691 % ei sij.
26.03.2023	villit	Kultasaari	VaB	07/21	53.425 % ei sij.
29.04.2023	villit	Ilvessuo	VaB	13/26	66,667 % ei sij.
01.06.2023	villit	Summer Palooza	VaB	13/30	69.701 % ei sij.
17.06.2023	villit	Åland Weekend	VaB	23/45	63.889 % ei sij.
14.07.2023	villit	Royal Garden	VaB	18/31	62,422 % ei sij.
22.07.2023	villit	Åland Weekend	VaB	18/43	64.115 % ei sij.
26.08.2023	villit	Kultasaari CUP	VaB	07/36	76.266 %
20.10.2023	KRJ	KRJ Champions	HeB (KRJ Finnhorse Champion, 1.karsinta)	44/70	62,753 % ei sij.
21.10.2023	KRJ	KRJ Champions	HeA (KRJ Finnhose Champion, 2.karsinta)	55/60	53,252 % ei sij.
04.11.2023	villit	Rihtniemi	VaB	18/31	63,980 % ei sij.
17.12.2023	villit	Ilvessuo	VaB	09/10	51.703 % ei sij.
02.03.2024	villit	Käkiharjut	VaB	03/22	72.222 %

31.10.2022	VSR	VSR-CUP	VaB	05/29
31.12.2022	VSR	VSR-CUP	VaB	03/17

Päiväkirja ja valmennukset

07.06.2022

Kimo ori käveli reippain askelin lammelle vievää polkua pitkin. Reija antoi jalkojensa valua rentoina hevosen kyljille ja nautiskeli vain maisemista, jotka olivat hänelle jo tulleet tutuiksi.
Onni oli oman kotitila ja sen ympäröimä kaunis luonto!

Kirkasvetisen lammen rannalle tultuaan Kiukku meinasi aivan innostua ja sännätä suinpäin veteen, mutta Reija pysyi skarppina ja sai hieman hillittyä orin menohaluja, jottei itse tippua muksahtaisi rantahietikolle.
Tasapainonsa takaisin löydettyään nainen antaa orille luvan mennä. Kiukku menee rantaveteen sellaista ravikäyntisekoitusta, kauhoo hetken etujalallaan vettä ennen kuin astelee pidemmälle.

Kiukun kanssa oli kyllä kiva käydä maastolenkeillä, vaikka hetkittäin ori meinasi keksiä ties mitä Reijan pään menoksi.
Hevosen astellessa vieläkin syvemmälle, Reija pohdiskeli miten heidän yhteiselo tästä tulisi vielä jatkumaan. Ensi kuussa olisi Norjan kisat ja nainen toivoi, että pikkusuokki jaksaisi pitkän matkan jälkeen myös keskittyä kisasuoritukseen.
He kun olivat vasta käyneet Aihojoella starttaamassa ensimmäiset luokkansa ja eihän sieltä nyt mitään sijoituksia tullut. Muttei he aivan surkeitakaan olleet!

Reija oli aivan varma, että tarpeeksi kun jaksoi treenata ja välillä myös löysätä nutturaa, Kiukusta kuoriutuisi varmasti kiva kisakaveri!

01.01.2023

Lumi narskui Kiukun kavioiden alla, kun Reija treenaili sen kanssa koulukiemuroita kentällä vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi.
Ori liikkui hienosti, vastasi apuihin tehokkaasti sekä heti eikä viidestoista päivä. Ratsastajan posket punottivat sekä pikkupakkasesta kuin onnestakin, sillä yhteistyö kimon pikkuorin kanssa sujui kuin tanssi.
Harmi vain, että se tanssi ei sujunut yhtä hienosti kisakentillä. Sommersolvervin kisojen suoritus oli heidän paras tähän mennessä: he olivat olleet ensimmäiset ei-sijoittuneet ja sekös oli saanut Reijan uskomaan, että tästä se nousujohde alkaisi... Muttei tuntunut alkavan.

Oskaria stressasi raha-asiat ihan liikaa (ja siitä huolimatta osteli uusia hevosia talliin tuon tuosta) ja oli kyllä jaksanut edelleen motkottaa kuinka kaikki, jotka eivät tuoneet rahaa kotiin, olisi myytävä pois. Reija oli kuitenkin tampannut jalkaa maahan päättäväisesti ja ilmoittanut, ettei todellakaan olisi silmäteristään luopumassa. Herra olisi hyvä ja myisi omat kaakkinsa jos halusi - eikä mieskään halunnut.

Mutta kyllä Reija ymmärsi. Raha ei kasvanut puissa joten jotain olisi tehtävä... Tietenkään hän ei halunnut Kiukusta luopua, mutta jos ei alkaisi kisasuoritukset paranemaan vuoden loppuun mennessä, olisi sen aika ehkä etsiä uusi koti. Ehkä toisella ratsastajalla se pääsisi paremmin loistamaan kilpailuissa? Tai eihän sen ollut pakko kilpailla! Kyllä siitä saisi myös mukavan harrasteratsun, se oli varma.

Käkiharjun pariskunta oli aamutallit tehnyt ja lähtenyt viettämään pakon edestä vapaapäivää kaupunkiin. Täten tallissa oli melko hiljaista, kun puolen päivän aikaan sinne tavaroineni raahauduin. Ainoastaan yksi pieni oripoika hörisi karsinastaan iloisen kuuloisena.
Ajattelin, että Kiukku olisi voinut hieman kiukustua jouduttuaan jäämään sisään muiden mentyä ulos, mutta se vaikutti oikein tyytyväiseltä elämäänsä. Heiniäkin sillä oli vielä rouskutettavana, joten en pitänyt mitään kiirettä katsellessani ympärilleni - katsoin mihin ottaisin orin varustettavaksi, toin varusteet valmiiksi hoitopaikalle ja kävin tsekkaamassa maneesiin kulkureitin. Olin jo ennen tallipäivääni miettinyt mistä Kiukun lempinimi tulee - lähinnä sitä kumpaa kiukuttaa, hevosta vai sen kanssa touhuavaa ihmistä? Nyt kun katselin karsinassa pärskivää oria, en voinut ymmärtää nimeä.
Hetken kuluttua tosin jo aloin ymmärtämään aikaisempaa ajatteluani orin lempinimestä. Olin ottanut Kiukun harjattavaksi ja varustettavaksi käytävälle niin, että se oli kahden puolen kiinni ja silti se höselti menemään edes takaisin käytävällä. Tämän päivän kitinäkeisari taisin olla minä, komentaessani oria vähän väliä olemaan aloillaan, jotta saan harjattua sen kunnolla ja otettua kaviot turvallisesti. Kiukku varmasti ajatteli, että kyl on tylsä tyyppi, kun kokoajan äkäilee siinä. Saatuani orin puunattua, katselin sitä ja mietin etten ajatellut sen olevan ihan näin pieni, mutta kerrankin yltyn ainakin laittamaan satulan selkään ilman jakkaraa. Ennen kuin iskin orille varusteet niskaan, varustin itseni, sillä Kiukku tuskin antaisi armoa minulle enää siinä kohtaa vaihtaa kenkiä ynnä muita, kun hän itse olisi jo valmis.

Maneesissa kiristin satulavyön, laskin jalustimet ja talutin orin selkäännousua varten jakkaran vierelle. Olin tallissa jo vähän mallaillut jalustinhihnojen pituutta käsimitalla, mutta päädyin pidentämään niitä yhdellä reiällä kuitekin. Tänään vuorossa ei ollut mitään huimaa, enkä ollut edes etukäteen suunnitellut mitään. Sen mitä olin ohjeeksi saannut niin Kiukun liikutus maneesissa ihan sileällä vaan. Alkulämmittelyt menivät lähinnä oikeita nappuloita hakiessa. Kiukku tuntui kovin ponimaiselta ratsastaa, kun olen tottunut lähinnä puoliveristen kyydissä matkaamaan. Koska hevonen oli vieras minulle, päädyimme tekemään melko perusjuttuja. Päivän treeni sisälsikin paljon siirtymisiä askellajista toiseen sekä temmonlisäyksiä askellajien sisällä. Kiukun lemppareita taisi tänään olla lisätyt askellajit, sillä ne se suoritti upeasti - sähäkkyyttä avuille kyllä löytyi. Teimme paljon myös kiemurauria - loivaa, kolmikaarista ja nelikaarista - näin saimme mukavasti koko maneesin kapasiteetin hyödynnettyä, eikä homma mennyt vain uran puksutteluksi.

Loppukäynnit kävelin osittain selästä ja osittain jalkauduin kävelemään orin vierelle. Laskeutuessani selästä nostin jalustimet, löysäsin hieman satulavyötä ja avasin turparemmin soljen. Olin suitsia laittaessani katsonut vain, missä reiässä remmi oli aiemmin ollut kiinni, enkä mittaillut pahemmin, nyt kuitenkin huomasin turparemmin olleen ehkä inasen epämukavasti laitettuna, mutta onneksi ori ei näyttänyt olevan minulle vihainen. Muutaman kerran se haukotteli turparemmin avaamisen jälkeen, mutta tämä laitettakoon nyt ihan minun syykseni. Yhden lantakasan siivosimme vielä ennen lähtöämme maneesista.
Tallissa riisuin orin varusteet ja jätin ne vielä käytävälle odottamaan puhdistusta. Hoidin ensiksi hevosen, eli harjasin karvat suoraksi. Kiukku ei juurikaan ollut hionnut, joten pesuja se ei tarvinnut. Kurkkasin vielä kaviot, ettei sinne ollut jäänyt kiviä pihalta, mutta kaikki näytti olevan ok. Ori meni karsinaansa syömään heinän jämiään ja kiikutin sille vielä lämpimän mashveden ruokakuppiin juotavaksi - en uskaltanut jättää ämpäriä valvomatta sille, sillä minun tuurilla se kaataisi sen. Kun ori oli hoidettu, puhdistin varusteet ja harjat ja palautin ne omille paikoilleen. Reija oli käskenyt jättää liikutuksen jälkeen orin vielä sisään, sillä hän laittaisi sen sitten oikeaan tarhaan jaloittelemaan palattuaan kotiin. Tarjoilin orille hieman lisää heiniä ja tsekkasin, että sillä on kaikki hyvin ja että olen siivonnut omat jälkeni tallista. Tämän jälkeen oli aika sammuttaa valot ja suunnata auton nokka kotia kohti.

Olin tullut läpiratsastamaan Käkiharjuille muutamia hevosia Reijan pyynnöstä, sillä ulkopuoliset kommentit ovat aina hyväksi ratsukon kuin ratsukon treenien edistämiseksi. Itse kun voi tulla sokeaksi omille että tutun hevosen virheille. Valmennuksissa toki saisi täsmäohjeita ratsukon yhteistreeniin, mutta vaihtelu virkistää itse kutakin. Olimme sopineet, että minä pysyn tänään lähinnä maneesissa ratsastamassa ja Reija laittaa hevosia valmiiksi. Alkupäivästä olisi lähinnä vain sileällä ratsastettavia ja iltapäiväksi laittaisimme muutaman esteen. Saapuessani tallille, oli Reijalla jo ensimmäinen ratsu käytävällä varustettavana, joten kauaa ei tarvinnut odotella, kun sain painaa jo kypärän päähän ja lähteä maneesiin.

Siirsin ratsuni maneesissa käyntiin, kun kuulin maneesin oven aukeavan. Ohjasin hevosen kaartoon, laskeuduin selästä ja löysäsin satulavyötä. Teimme Reijan kanssa läpsystä vaihdon ja tämä sai talutella loppukäynnit raudikolle, joka oli pienen hien ottanut pintaan höntsäilystämme. Päivän toisena ratsuna oli kimo suomenhevosori, joka esiteltin Kiukuksi. Reija oli kuulemma alkukäyntejä kerennyt ulkokentällä jo taluttelemaan, joten lähinnä kävelimme hevosen kanssa nurkat läpi ennen kuin aloin työstämään. Ratsastin Kiukulla paljon eri kokoisia ympyröitä ja tein suunnanvaihtoja. Hain tasaista ja sujuvaa ravia, sekä ryhdikkäästi ja tasapainoisesti kulkevaa hevosta. Kokeilin tehdä siirtymisiä käynnin ja ravin välillä sekä askellajien sisällä. Hevosen suorittaessa mukavasti nämä, otin mukaan vielä pysähdyksiä ja peruutuksia. Peruutukset orilla olivat hätäiset ja matomaiset, eli suoraa peruutusta ei tahdottu saada. Rauhoitinkin huolella tilannetta, jotta saimme onnistuneesti useamman peruutuksen. Laukkatehtävänä tein kahdeksikkoa, jonka keskellä vaihdoin ravin kautta laukan. Hieman meinasi mennä vastalaukkojen treenaamiseksi tämä tehtävä, kun täsmällisiä siirtymisiä ei saatu alkuun, mutta pienellä hionnalla aloimme pääsemään yhteisymmärrykseen.

Reija oli jo laukkailujemme aikana ilmestynyt maneesin ovelle katselemaan ja siirtyessämme Kiukun kanssa käyntiin, tämä talutti päivän kolmannen ratsun maneesiin. Hieman hiki meinasi olla jo, joten pyysin taukoa kolmannen ratsun jälkeen. Taputin Kiukun kaulaa laskeuduttuani satulasta ja luovutin orin Reijan hellään huomaan.

26.08.2023 - Ensimmäinen ruusuke!

"Se oli seitsemäs sija", Ankeuttaja-Oskari mutisi selkäni takana, kun roikuin Kiukun kaulassa meidän kisaluokan jälkeen ja olin saanut ripustettua sen suitsiin hienon violetin ruusukkeen.
"Entäs sitten?" mutisin vaaleaa kaulaa vasten. Kiukku oli ottanut ja repäissyt tänään Kultasaaren kisoissa - ihan kunnolla.
Joo, seitsemäs sija ei ehkä ollut "kummoinen", mutta Kiukun kanssa se oli mulle kuin lottovoitto. Oskari oli hienosti kiilannut meidän edelle Inkan kanssa, mutta ihan sama.

Tuntui kun vihdoin olisin löytänyt käyttöohjeet oriin ja sekin olisi saanut jotain järkeä päähänsä, sillä me olimme juuri saaneet ihan ensimmäisen ruusukkeemme!
Ori tuntunut ihan eri hevoselta jo verryttelyssä ja pieni toivonkipinä meidän pärjäämisestä oli pilkahtanut jossain mieleni syövereissä.
Kipinä vain kasvoi kun olimme ratsastaneet kouluaitojen sisälle ja aloittaneet kisaradan suorituksen. Kiukku meni ja teki just niin kuin pitikin, minä sain pidettyä hermoni kasassa ja kun suorituksen jälkeen kuulin meidän prosentit, meinasin pudota perseelleni silkasta hämmästyksestä. 76.266 %!
Kyllä, olen saanut hevosteni kanssa parempiakin prosentteja, mutta että Kiukun kanssa vedettäisiin tuommoiset prossat?! Ei me aikaisemmin ole päästy yli seitsemänkympin.

Ehkä Veeran ja Mirkan vierailut Kiukun (ja muidenkin hevosten) luona olivat olleet vain positiivinen lisä orin arkeen. Yleensä hevoset eivät pahemmin välittäneet "oudoista, vaihtuvista tyypeistä", mutta Kiukku oli tosiaan ollut ratsastaessa kuin uusi hevonen naisten jälkeen.
Huijarisyndrooma iski: ehkä vika oli siis minussa?

Käkiharjut on virtuaalitalli
Kuvien ja tekstien kopioiminen kielletty!